Olemme tätä kirjoittaessa Toronton lentokentällä.
Kaikki tytöt ja kamat mahtuivat mukaan, vaikka hieman jouduttiinkin siirtelemään kamoja laukusta toiseen painojen vuoksi.
Mieliala täällä kentällä on hyvä. Tytöt ovat tosi väsyneitä eikä tappio enään tunnu pahalta. Onhan meillä hopeamitallit kaulassa - Hyvä tytöt.
Pelistä sen verran, että vastustajat olivat varsin tramaattista porukkaa. Aina kun he kaatuivat tai jäällä tapahtui jotain niin heidän tapanasa oli jäädä jäähän makaamaan kuin kuolleet. Se tuntui aluksi varsin pelottavalta, kun luuli että toiselle oli käynyt pahasti. No sitten kun viidennen kerran sana ottelun aikana huoltaja kipitti jäälle "elvyttämään" niin meillä ei enää meinannut huumori kestää.
Johtuen ehkä edellämainitusta tai tappion mielialasta oli osan meidän tyttöjen vaikea taputtaa mitalijaossa :(
Isäntäpeheiden jäähyväiset oli liikuttava tapahtuma, jossa Solveig piti kauniin kiitospuheen. Tytöt halailivat ja kaikkien pianolla valui kyyneleitä. Niin hyväksi suhde ehti muodostua. aika ihanaa. Lupailivat olla yhteydessa puolin ja toisin.
Kutsuimme tietenkin Paris Ringeten vastavierailulle ja lupasimme pitää heistä hyvää huolta, jos tulevat.
Odotamme myös Alexin Suomen vierailua :)
Kohta koneeseen :) toivotaan, että koneet ovat ajallaan.
Kohta nähdään
T. Minna ja muut
Ps. Osa tytöistä haluaa jäädä tänne Kanadaan
